Emil Aaltosen museo – pysyvät näyttelyt

Kokoelmanäyttely

Ensimmäisinä suomalaisina taiteilijoina kosketuksia kansainväliseen taiteen maailmaan ottivat esimerkiksi Robert Wilhelm Ekman, jolta esillä on mm. maalaus Lemminkäinen tulisella järvellä (1867) ja Alexander Lauréus, jolta esillä mm. teos Viininviljelijän perhe (1822). Heidän taiteessaan näkyy niin ateljeemaalauksen pitkä perinne kuin myös ajalle ominaisen romantiikan vaikutus. Vähitellen suomalaiset taiteilijat lähtivät yhä runsaslukuisempana joukkona ulkomaille vaikutteita saamaan. 1800-luvun puolivälissä Saksan Düsseldorf toimi suunnannäyttäjänä. Siellä opiskelivat mm. Werner Holmberg Poppelikuja (1857) ja Fanny Churberg Maisema (1880). Otettiin ensimmäisiä varovaisia askeleita ulkoilmamaalauksen suuntaan.

1800-luvun toisella puoliskolla taiteilijat alkoivat toden teolla kiinnostua ulkoilmamaalauksesta, jonka keskukseksi muodostui Pariisi. Ranskalaisten taiteilijoiden jalanjäljissä kulki suuri joukko suomalaisiakin taiteilijoita. Näitä naturalismin ja realismin periaatteiden seuraajia ovat näyttelyssä mm. Albert Edelfelt, Helene Schjerfbeck, Maria Wiik ja Fredrik Ahlstedt.

1900-luvun puolelle tultaessa taiteen kenttä pirstoutui yhä laajempaan tyylien kirjoon. Symbolismi oli yksi vallitsevista tyylisuunnista. Sen omaksui suomalaisista mm. Hugo Simberg, jonka maalaus Lammastyttö (1913) liikkuukin mielenkiintoisella tavalla symboliikan ja naturalismin välillä. Samaa vuosisataa edustaa myös Antti Favén vuonna 1935 maalaamillaan muotokuvillaan Emil Aaltosesta ja tämän tyttäristä Saimi Mustakalliosta ja Elsa Kivekkäästä.

Kokoelmanäyttelyn taiteilijoita ovat myös Nina Ahlstedt, Gunnar Berndtson, Elin Danielson-Gambogi, Pekka Halonen, Eero Järnefelt, Hjalmar Munsterhjelm, Väinö Rautalin, Ferdinand von Wright, Magnus von Wright, Viktoria Åberg ja Johannes Takanen. Kokoelman vanhempaa ulkomaista taidetta edustavat mm. Francesco di Girolamo da Santacroce III, Barbieri Giovanni Franceso Gurecino, Louis Jean Fracois Lagrenée, Michiel Mierefelt ja Pietro della Vecchia. Heidän lisäkseen esillä on lukuisa joukko teoksia tuntemattomiksi jääneiltä taiteilijoilta.

Emil Aaltonen – teollisuusmies ja kulttuurin ystävä

Museokävijä tutustuu Emil Aaltoseen paitsi yksityishenkilönä ja liikemiehenä myös kansallisen kulttuurin ja tieteen tukijana.

Aaltonen aloitti uransa kenkätehtailijana 1800-luvun lopulla Hattulassa ja Tampereelle siirryttyään nousi nopeasti teollisuusmieheksi, jonka omistuksessa olivat mm. Aaltosen Kenkätehdas Oy, Sarvis Oy ja Lokomo Oy. Teollisuuden lisäksi Aaltoseen elämään liittyi kiinteästi myös kulttuurin ja tieteen vaaliminen.

Emil Aaltosen teollista toimintaa ja hänen perustamaansa säätiötä esitellään yläkerran näyttelyosuudessa. Kävijä pääsee tutustumaan esineistön, kuvien ja aikajanojen avulla Aaltosen omistamien teollisuuslaitosten historiaan. Näyttelyssä käydään läpi Lokomon, Sarviksen sekä Aaltosen omistamien kenkä- ja nahkatehtaiden historiaa. Kustakin löytyy historiaa käsittelevän osuuden lisäksi myös kunkin teollisuudenalan tuotteita esittelevä osuus.

Näyttelyssä on nähtävillä myös Emil Aaltosen henkilökohtaista esineistöä. Esillä on esimerkiksi Emil Aaltosen kengät, juhlakäyttöön tarkoitettu silinteri sekä Aaltosen omistama kaukoputki. Sarviksen varsin monipuolisesta tuotevalikoimasta on asetettu esille tuotteita astioista ja ruokailuvälineistä aina leluihin saakka. Esillä on esimerkiksi Olavi Arjaksen ja Tauno Tarnan suunnittelemia muoviesineitä. Lokomoa esittelevässä vitriinissä on nähtävillä pienoismalleja murskaimista, tiekoneista ja metsätyökoneista. Esillä on myös kenkiä eri vuosikymmeniltä.

Museon videohuoneessa on nähtävillä elämäkertavideo Emil Aaltosesta sekä useita muita videoita liittyen Aaltosen omistamiin teollisuusyrityksiin.

Emil Aaltonen – suurmaatalouden harjoittaja

Emil Aaltosen museosta on yksi huone omistettu kokonaan Ylikartanolle, Aaltosen aikanaan omistamalle suurtilalle. Kartanoon on mahdollista tutustua sitä esittelevän multimedian ja pienoismallin avulla.